Keitä Siniset ovat?


#1

Ideologia on politiikassa yksi ulottuvuus, mutta sen rinnalla toisena ulottuvuutena on sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalinen ulottuvuus on se liima joka yhdistää äänestäjäkunnan puolueeseen. Lähtökohtaisesti puolueiden tulisi tunnistaa oma äänestäjäkuntansa, ja muistaa ajaa politiikkaa joka on oman äänestäjäkunnan intressien mukaista.

Perinteisesti populistiset puolueet eivät ole lähteneet rakentamaan omaa identiteettiään, vaan se on tehty määrittelemällä itsensä toiseuden kautta. Populistiset puolueet vastustavat tunnistettavia ideologioita, eli siinä mielessä on erittäin kuvaavaa luonnehtia niitä protestipuolueiksi. Protestipuolueiden ikuisuusongelma on se, että niiden äänestäjiä yhdistää tyytymättömyys, mutta tavoitteet ovat samaan aikaan monenkirjavia. Vallassa ollessaan noiden puolueiden onkin vaikea säilyttää kannatustaan kun kannattajaryhmien edut voivat olla pahasti ristiriidassa keskenään.

Sinisten suurin ongelma ei ole välttämättä ideologinen, vaan mielestäni enemmän sosiaalinen. Puolueen tulisi löytää teema jolla kerätään puolueen taakse samanhenkisiä ihmisiä, ja sen tulisi ajaa johdonmukaisesti tuon ryhmän etua. Tässä kohtaa pitäisi muistaa, ettei yksikään puolue voi tarjota kaikille ihmisille heitä miellyttävää politiikkaa. Valinnoista seuraa usein se, että joku ryhmä jää ulkopuolelle, mutta se on mielestäni täysin luonnollista.

Minun mielestäni Suomesta puuttuu puolue joka edistää yksityisen sektorin mikro- ja pienyritysten sekä noiden työntekijöiden asiaa. Sekä demareita että kokoomusta on perinteisesti kiinnostanut vain suurempien yritysten ja noiden työntekijöiden asiat vaikka suurimmat ongelmat on nimenomaan pienyrityksillä ja noiden työntekijöillä. Kun puhutaan työllisyyden parantamisesta, niin kylmä tosiasia on se että ainoa mahdollisuus on nuo pienyritykset ja siksi niiden edunvalvontaa tulisi parantaa.

Tulevan puoluejohtajan pitäisikin mielestäni miettiä kysymystä keitä Siniset ovat? Kenelle sitä politiikkaa tehdään.


(Pasi Komsi) #2

Tuossa oli hyvät teesit, olen samaa mieltä pienyritysten sekä työntekijöiden osalta. Ehkä vielä tämän lisäksi painotusta haja-asutusalueille.Ja maaseudun, siis alkutuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaaminen. Myös järki ja tosiasiat tähän kiihkeänä käyvään ilmastosotaan mitä nyt Suomessa käydään, eli mahdottomuuksia ei tule hyväksyä ja liikkumisenvapaus on kansalaisoikeus. Keihäänkärkenä pienyritysten toimntaedellytysten tukeminen, ei pelkästään turvaaminen. Myös itsensätyöllistäjiä pitäisi kannustaa eikä päinvastoin mikä tapahtui pakottamalla ns. kevytyrittäjät YEL vakuuttamaan itsensä. Kysienen termi on ihan UKKO.FI:n keksimä, jota alettiin sitten pyöritellä ja vellata.Se on sitä mikroporukkaa se itse työnsä etsivät ahkerat kansalaiset. Pitäisi olla mahdollistaa hakea itse vapaasti pätkätöitä sellaisten, jotka tähän alentavat itsensä ilman yrittäjän statusta. Nykyiset YEL kevytyrittäjät toimivat laskutusfirman Y-tunnuksella, eivätkä voi mm. mennä ALV rekisteriin, vähentää kuluja ym. Ainut ongelma taisi olla, että laskutuspalvelun kautta palkkaa ottaneet itsensätyöllistäjät olivat SAK:n ja muiden liittojen ideologiaa vastaan. Tässä tällaista pohdintaa.


(Risto ) #3

Näinhän se on, kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä sitä, miten tulee uudestaan valituksi jos tekee sen, mitä pitäisi tehdä, pienten yritysten etujen ajaminen lähtee liikkeelle siitä, että ensin on purettava olemassa olevat monopolit, silloin astutaan isoille varpaille, myös ammattiliitot on vahvimpia nimenomaan suuryrityksissä.


#4

Se on tosi, että ammattiliitot ovat ammetaneet voimansa massoilta jotka ovat ansainneet menneinä vuosikymmeninä leipänsä suuryritysten palveluksessa. Joskus heistä puhuttiin proletariaattina, ja heillä oli vakituiset työsuhteet.

Ajat ovat muuttuneet, ja työsuhteet muuttuneet. Nykyisin pitäisi ajaa myös prekariaatin asiaa, eli ihmisten jotka ansaitsevat elantonsa epätyypillisissä työsuhteissa. On selvää ettei ammattiyhdistysliikkeet ja perinteiset työväenpuolueet aja prekariaatin asiaa, heillä on tyystin erilaiset (ja epärealistiset) tavoitteet.

En sano että pitäisi hyökätä suuryrityksiä ja ammattiyhdistysliikkeitä vastaan, vaan mieluummin huomioida lainsäädännössä paremmin sitä osaa yrityssektorista joka ei pysty synnyttämään ja ylläpitämään työpaikkoja samoilla vaatimuksilla joita suuryrityksiin kohdistetaan.

Arvonlisäverohelpotukset (arvonlisäveron alarajan nostaminen), pienimpien palkkojen verotuksen helpotukset, joustavampi sosiaaliturva, ja keinoja on varmasti muitakin. Minä vierastan laajoja tulonsiirtoja niiden passivoivan vaikutuksen vuoksi.

On parempi että väki on aktiivista ja kerää omalla työllään elantonsa kuin että työn teettämisestä tehdään liian kallista ja elätetään sitten suurta osaa väestä kotiin.


(Risto ) #5

USA:ssa on monia hyviä tapoja suitsia suur-yritysten valtaa, esim. sellainen että elintarvikesektorilla on ostettava ja myytävä tuotteita samalla hintaa, kaikille jotka haluaa niitä ostaa, sama juttu autoteollisuudessa, tehtaan on myytävä autoja kaikille autokauppiaille samalla hintaa, oli sitten virallinen jälleen myyjä tai ei.


(Risto ) #6

Tässä tuli jossakin mediassa tutkimus siitä, ketä siniset ja muutkin puolueet ovat, sinisillä ja demareilla on yksi yhteinen piirre, molemmat on nimenomaan eläkeläisten puolueita ja molemmissa on nuoria poikkeuksellisen vähän mukana ja kannattajissa, en tiedä oliko tämä vastaus kysymykseen, mutta kertoo se aina jotain .


#7

Luin saman jutun. Tulevalla puheenjohtajalla on työsarkaa etsiä laajempaa kannatuspohjaa.

Tässä kohtaa näkisin että Tiina Ahva voisi olla strategisessakin mielessä loistava valinta.